Whippeteistä se alkoi...

Koiraharrastukseni alkoi jo 80-luvulla whippeteistä. Ensimmäinen koirani oli rippilahjaksi saatu whippeturos Niki (Kulta-Haukku Borax, s. 1988) jonka kanssa harrastettiin kaikenlaista näyttelyistä kotikutoiseen agilityyn ja kisattiinpa tottelevaisuudessakin muutaman kerran, tosin ilman mainittavampaa menestystä. Koira kyllä osasi, mutta hermoileva ohjaaja pilasi sen suoritukset... Vaikka perheeseen kuului whippet tai useampikin 23 vuoden ajan, en ole kasvattanut yhtään pentuetta ja yhtä lukuunottamatta kaikki wipukkani ovat olleet uroksia. Viimeisestä whippetistäni jouduin luopumaan hiljattain mutta rakkaus rotuun on säilynyt, ja varmasti meillä tulee maskotinvirkaa whippet hoitamaan tulevaisuudessakin.

Cirneco tulee taloon. Ja toinen, ja kolmas....

Cirneco dell'etnoihin tutustuin oikeastaan sattumalta kun etsin toista samantyyppistä vauhdikasta, perustervettä ja keskikokoista rotua whippetin rinnalle. Suomen ensimmäinen cirnecopentue syntyi huhtikuussa 1999 ja tästä joukosta meille muutti Immu (Giltedged Implication), punanenäinen ryppyinen otus jota ihmiset pitivät kummallisena näköisenä whippetpentuna. Immusta kasvoi monipuolinen harrastuskaveri, erittäin menestynyt sekä maastoradoilla että näyttelykehissä, ja monen voitokkaan koiran isä. Koska Immun piti tietysti saada samanrotuista seuraa, saapui marraskuussa 2000 sisilialaisesta metsästyskennelistä iloksemme 1,5-vuotias Vespina, pieni ja pippurinen narttu josta myöhemmin tuli kantanarttuni ja kahden Vespinja's-pentueen emä. Nykyisin laumaan kuuluu myös Immun ja Vespinan jälkeläisiä useammassa polvessa. Kotona oleviin koiriini voit tutustua tarkemmin täällä.

Kaikki koirani ovat ensisijaisesti lemmikkejä ja perheenjäseniä. Erillisiä kenneltiloja ei ole, vaan koirat elävät vapaasti koko talossa ja osallistuvat kaikkeen toimintaan. Asumme maalla upeiden lenkkeilymaastojen keskellä, ulkoilemme paljon ja koirien arkeen kuuluvat pitkät metsälenkit. Kotilaumaamme kuuluu eri-ikäisiä koiria, myös veteraanit saavat elää rakastettuina perheenjäseninä ja huolehtia nuorison kasvattamisesta talon tavoille. Kaikkia koiria ei kuitenkaan voi pitää itsellään, joten minulla on useita sijoitus- ja yhteisomistuskoiria jotka elävät omissa perheissään. Näin kaikki saavat aikaa ja huomiota ja minulla on riittävästi valinnanvaraa jalostuskoirien suhteen. Käyn työssä kodin ulkopuolella ja haluan pitää kasvattamisen hauskana harrastuksena, joten pentueita syntyy keskimäärin kerran vuodessa.

Ajatuksia rodusta ja tavoitteistani

Cirnecoissa minua viehättää erityisesti niiden alkukantaisuus, älykkyys ja vaistojen varassa toimiminen. Ne ovat elinvoimaisia, vaatimattomia, perusterveitä koiria jotka astuvat normaalisti, synnyttävät helposti ja hoitavat pentunsa erinomaisesti. Toivottavasti rotu säilyy tällaisena myös tulevaisuudessa. Kasvattajana minulle tärkeitä asioita ovat luonne, terveys sekä tasapainoinen, terve rakenne ja liikkeet.

Ihannecirneconi on pienehkö mutta kuitenkin riittävän voimakas, tasapainoisesti rakentunut, kohtuullisesti kulmautunut ja kaikin puolin liioittelematon koira joka liikkuu kevyesti ja vaivattomasti ja tarkkailee kiinnostuneena ympäristöään. Luonteeltaan se on reipas, iloinen ja itsevarma, energinen ja valmiina toimimaan, mutta osaa myös rauhoittua. Arvostan koiria jotka osaavat ns. "puhua koiraa" ja kykenevät toimimaan laumassa. Haluan koirieni pitävän kontaktia ja olevan koulutettavissa sen verran että pystyn ulkoiluttamaan niitä myös vapaana. Cirnecon alkuperää ei silti saa unohtaa: se on metsästyskoira, ja vapaaksi laskettaessa on aina muistettava sekä koiran turvallisuus että luonnoneläinten rauha.

Cirnecoilta ei vaadita terveystarkastuksia, mutta rotuyhdistyksemme suosittelee jalostuskoirien silmä- ja polvitutkimuksia. Ongelmia ei ole muutamia yksittäistapauksia lukuunottamatta juurikaan ilmennyt, mutta kaikki omat jalostuskoirani sekä mahdollisuuksien mukaan myös muut jalostukseen käyttämäni koirat on tutkittu ja terveeksi todettu silmien, polvien ja sydämen osalta. Pidän erityisen tärkeänä tutkituttaa myös veteraani-ikäisiä koiria ja kannustan myöskin kasvattieni omistajia tutkituttamaan koiriaan.

Cirneco on rotuna harvinainen koko maailmassa ja geenipooliltaan pieni, joten pidän kasvattajien välistä yhteistyötä ja avoimuutta erittäin tärkeänä. Olen tuonut Suomeen yhteensä kahdeksan cirneco dell'etnaa Sisiliasta, Norjasta, USA:sta ja Englannista sekä jalostuslainaan uroksen Ranskasta. Hyvät yhteistyökumppanit ja ystävät ovat olleet näissäkin projekteissa kullanarvoisia, ja olen erittäin kiitollinen hyvästä yhteistyöstä ja luottamuksesta tuontikoirieni kasvattajille.

tuonnit:

Anharbn Tango, narttu Iso-Britannista 2011

Joitakin kasvattejani on viety ulkomaille tarkoin valittuihin koteihin, ja niitä on myös käytetty jalostukseen eri puolilla maailmaa. Nykyisin Vespinja's-koiria löytyy useiden cirnecojen sukutauluista Skandinavian ja monien Euroopan maiden lisäksi mm. USAssa ja Australiassa.

Olen aikaisemmin ollut mukana mm. cirnecojen jalostustoimikunnassa ja eri toimikunnissa paikalliskerhoissa, mutta oma koiralauma ja palkkatyö asettavat rajoituksensa järjestötoimintaan osallistumiselle joten nykyisin olen vain rivijäsen.

Kerron mielelläni lisää rodusta, koiristani ja kasvatusperiaatteistani joten jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä! Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta annikki.peltola@co.inet.fi tai puhelimitse numerosta 040-8428274 (arkisin parhaiten klo 16 jälkeen).

Vespinjaslaisten koti kesäkuussa 2011

Sivun kuvat © Jonna Laakso & Annikki Peltola (kolme ylintä kuvaa)