Meille ei pitänyt tulla uutta koiraa, ei ainakaan whippetiä eikä varsinkaan narttua, mutta kun tapasin Millin, se oli rakkautta ensi silmäyksellä... Milli oli iloinen ja vauhdikas pentu jonka sukukin miellytti kovasti, olihan se melko läheistä sukua molemmille whippetpojilleni, Lurulle (Quatrain's Fair Play) ja Hihalle (Quatrain's Ganimedes).

Nuoruudessaan Milli kävi näyttelyissä jonkin verran ihan mukavalla menestyksellä, valitettavasti vain sen asenne esiintymiseen oli "ei vois vähempää kiinnostaa"... Näyttelykehässä on Millin mielestä uskomattoman tylsää, eikä se epäröi näyttää sitä. Plakkarissa on yhteensä kolme sertiä kahdesta eri maasta, joten Milli jäänee "melkeinvalioksi" koska näyttelyuralle ei ole suunnitteilla jatkoa - jos ei sitten veteraaniluokissa...

Milli on mukavaluonteinen ja helppo koira jolle ei ikinä tarvitse korottaa ääntään. Sen voi huoletta laskea vapaaksi missä tahansa pelkäämättä että se karkaa omille teilleen.

kuva: Sirpa Järvinen

kuva: Annikki Peltola